Minun tieni kohti uutta elämää

Nyt on uuden minän rakennusta takana reilu viikko. Pieniä muutoksia ihminen huomaa itsessään. Olen saanut itselleni unirytmin, kyllä, minä joka eli ihan omissa ajoissaan ja nukuin aamuyöltä puoleenpäivään. Vielä olisi syytä saada illan nukkumaan menoa aikaistettua, jotta unimäärä olisi parempi mutta se on jo saavutus, että saan itseni ylös sängystä aamuisin ennen seitsemää.

Olen ottanut tavaksi aamuisin kävellä koiran kanssa hieman pidemmän lenkin sen entisen pikaisen koiran aamupissatuksen sijaan. Nykyisin kierrämme n. 30-40min lenkin aamulla ja kyllä, sen huomaa omassa energia määrässä, aamu käynnistyy kunnolla raikkaassa ulko ilmassa. Tämän jälkeen on kolmena päivänä viikossa salin vuoro. Nyt alkuun olen tehnyt hyvin kevyitä treenejä, varoen vanhoja vammakohtia. Kuitenkin, jo reilu viikon jälkeen huomaa pientä edistymistä, viikko sitten 15min pyöräily kuntopyörällä tuotti juuri ja juuri 3km, toissa päivänä meni jo kevyesti yli 5km.

Lihasjumit, oi kyllä, niitä riittää! Olen nyt kuitenkin testannut lisäravinteiden käytön eroa ja tullut siihen tulokseen, että en voi enää elää ilman treenin jälkeistä Fitline Restorea! Sopiva tankkaus rentouttavia ravintolisiä ja kroppa voi huomattavasti paremmin! Lisäksi huolellinen venyttely antaa avaimet mukavampaan oloon.

Nyt on taas aika suunnata tämän päivän treenien pariin, ottakaa itseänne niskasta kiinni ja antakaa itsellenne parempi juominen!

Kun kello tikittää aikaa etenpäin, herää jossakin kohtaa ajatus, haluanko elää tällaista elämää lopun ikääni. Olen nyt 30-vuotias, joutunut luopumaan unelma ammatistani terveyteni vuoksi ja ”uusikin” ammatti aiheuttaa liikaa kipuja arjesta selviytymiseen. Olen nuoruudessani ollut aktiivi urheilija, treenaaminen oli elämän tarkoitus. Tämä kaikki kaatui loukkaantumisiin. Ensin meni polvi, sitten sen kuntoutuksen jälkeen selkä ja heti perään olkapää. Vammojen summana urheilu jäi. Paino alkoi nousta, kunto tippui ja vuosien saatossa sohvaperuna vei vallan. Takaiskuja sateli vuosien varrella ja viimeinen niitti arjessa jaksamiseen oli vuosi sitten saatu diagnoosi fibromyalgiasta. Alkuun olin sitä mieltä, että tää oli nyt tässä, ei kannata edes enää yrittää.

Lähipiirissä on tsemppaavia ihmisiä, onneksi myös niitä jotka ymmärtävät ”sairauden” tuomia rajoitteita, varsinkin kun niiden lisäksi on noita fyysisten vammojen tuomia omia rajoitteitaan. Viikko sitten kävelin ensimmäisten kevät auringon säteiden keskellä pitkin kylän raittia kun ajatus iski, nyt mä teen sen. Mä haluan olla taas se hyvinvoiva ja energinen minä, mä haluan taas pystyä tavoittamaan niitä elämän suuria päämääriä.

Otin itseäni niskasta kiinni, hain kahteen eri kouluun,uusille urille, työn pariin, josta tiedän nauttivani ja joka on ollut unelmani jo kauan. Ensimmäinen askel kohti parempaa, uutta elämää kohti on otettu. Seuraavaksi on vuorossa fyysisen minän muutokset, ne tulevat olemaan pitkä ja raskas tie, mutta varmasti sen arvoista. Haluan minä kuvan, johon voin olla itse tyytyväinen. Elopainoa on liikaa reilut 20kg, mutta vielä tärkeämpää on se henkinen hyvinvointi, jota tältä projektilta odotan. Minä haluan olla jälleen se minä, josta olin aikanaan ylpeä!